top of page

Lumoava thesaurus

Tervetuloa Minä - tarinan fantasia maailmaan mukaan. Seikkailu alkakoon...



Shhh, sanoin ajatuksissani itselle ja käänsin huomioni syvälle sisään päin. Kuljin nummella, jota kauempana minua reunustivat ikivanhat, lehtiverhossaan olevat puut. Toisaalla, katseeni tavoitti lammen, jonka vedenpinta kimalteli valonpisaroiden loisteessa. Olin kuin lapsi, joka elää hetkessä, siihen täysin uppoutuen ja kaikesta siinä olevasta nauttien.

Tunsin ihanan pehmeän nummimaan jalkojeni alla ja pian kirmasin juoksuun. Ajatuksissani pyrähdin jopa lentoon ja kiisin hetkessä katsomaan miltä lampi ja tämä kaikki näyttää yläilmoista käsin. Oli vapauttavaa lentää ja pian olin jo korkeammalla, kuin yksikään puunlatva ylsi olemaan tai linnut, jotka jäivät kauas alleni. Lensin yhä, kunnes lopulta humpsahdin avaruudelliseen tilaan, jossa mikään maallinen muoto ei enää ollut olemassa.


Kului hetki ja toinenkin, kunnes ajatuksiini ja tietoisuuteni alkoi avautumaan näky kirkkaasta valosta, joka säteili lukuisia eri sävyjä itsessään. Valon sisältä pilkistivät korsiteelliset ja jylhät pylväät, jotka kuuluivat henkeäsalpaavan kauniiseen, valkoiseen temppeliin. Meni silmänräpäys vain ja olin temppelin sisällä. En ollut siellä yksin.

Tarkkailin hahmoja, jotka olivat herkkiä ja eteerisen oloisia valo-olentoja. Heitä oli kolme ja he olivat vierekkäin, kauempana minusta kuitenkin. Pystyin samaistumaan tähän kaikkeen ja samalla koin hiljaisuutta, joka lempeästi täytti minutkin. Oli tyhjä ja täysi olo yhtä aikaa.


Hiljaisuuden täyttäessä minut, kuin jostain kaukaa, mutta omalla äänelläni sanoen koin ajatuksen; mikä tarkoitus tällä kaikella on minulle? Ja lähes samalla hetkellä olin takaisin lammenrannalla ja tunsin maan jalkojeni alla. Huomasin tulleeni perille.

Lammen pinnalla oleva valon tanssi oli saanut jo kultaa pintaansa, auringon alkaessa hiipua mailleen. Tunsin kiitollisuutta ja kosketusta sisimpääni saakka, saadessani kokea tämän luonnon kauneuden, mutta sammalla oli sisälläni jossain hentoinen suru. Kuin kaipaus jostain, mille en saanut vielä silloin selvyyttä.



Olet palaamassa kotiin


Rannassa istuin laiturille ja katselin päivän vaihtuvan pimenevään iltaan. Silittelin käsilläni jalkojani, kuin juurruttaen lentomatkan kokemusta selkeämmäksi itseeni. Ilta toi mukanaan levollisuuden ja tarpeen käydä unimaahan nukkumaan.


Mitä tämä on, missä olen?

Vesi kannatteli minua, seisoessani kaarnalaivaa muistuttavalla puunrungolla ja meloessani itseäni eteenpäin, kohti rantaa, joka kuitenkin koko ajan pysyi yhtä kaukana minusta. En päässyt eteenpäin ja pikku hiljaa minua alkoi valtaamaan epämiellyttävä tunne. On pimeää, vettä kaikkialla ympärilläni ja en pääse täältä pois. Olenko yksin, missä kaikki on? Olen yksin.


Olen yksin... Hyväksyin sen. Ja näin, kuinka vesi tyyntyi, ja kuunvalosta loistava silta valaisi ympärilläni kaiken. Samaan aikaan taivaalle ilmestyi viisi Jumalallista Taruolentoa muistuttavaa patsasta. Nekin näyttivät jättäneen minut yksin, patsaita kun olivat. Niin uskoin hetken ja heräsin aamuun.


Yöllinen kokemus tuntui vahvana vielä ja sanoin ajatuksissa itselleni jälleen; shhh ja käänsin huomion syvälle sisään päin. Tunsin, syvällä sisälläni olevan rauhan ja läsnäolon, jotka täyttivät ajatukseni, tunteeni ja kehoni. Tietoisuuteni laajeni ja lähdin lentoon, tällä kertaa tietoisesti ja päättäväisesti. Tahdoin kokea vapauden ja saada ymmärryksen kaikkeen kokemaani.

Koin jälleen avaruudellisen tilan.


Nyt edessäni avautuu valtaisan suuri ja sanomattoman upea pyramidin muotoinen ja lasimainen, monitasoinen elementti. Se näytti vakaalta, kuin maassa olisi, mutta kaikkialla oleva tietoisuuskenttä oli sen ympärillä ja sai sen näyttämään keveältä, eteeriseltä. Minä vain tiesin, että minun tulee mennä tuon pyramidin sisään, ikään kuin temppelin sisälläkin olin ollut aikaisemmin.

Paikka oli sisältä valtavan suuri ja avaruudellinen kokemukseni säilyi tietoisuudessani yhä. Jälleen oli hetki ja toinenkin, kunnes tietoisuuteeni alkoi avautumaan näky viidestä Jumalallista Taruolentoa muistuttavasta patsaasta. Nyt heissä loisti valtaisan väkevä ja puhdas valo. Sellainen, joka lävistää kaiken varjon ja vain on valoa itseään kaikessa. Heissä oleva valo kosketti minuakin ja tietoisuuteni muuttui kokemukseksi, jossa ei ole sanoja. Ei hyväksymisen kokemista. Ei edes rauhaa. Pelkkä puhdas ja väkevä olemisen kokemus täytti kaiken tietoisuudessani.


Ja vaikka en siinä hetkessä kokenut muuta, kuin kaiken ytimeni olemusta, niin samalla tuo pyhävoima laskeutui täyttäen persoonassa olevan. Kehoni, ajatukseni, tunteeni ja mieleni väreilivät taajuutta, jossa sielutietoisuus sulautui hengentietoisuuteen ja yhdistyi omaan syvimpään ytimeen.

Alan juurtua ja saada ajatuksia; olet palaamassa kotiin.






Silta taivaan ja maan välillä


Kotiin. Tunsin vahvasti sen, kuinka tämä kokemukseni on peruuttamattomasti osa minua ja voin siitä olevasta voimasta sekä viisaudesta ammentaa ehtymättömästi, runsautta elämääni.


Palattuani niin sanotusti päivätietoisuuteeni, kaikki oli sisäisessä kokemuksessani muuttunut. Enää ei ollut varjoa, mitä en olisi nähnyt irrallisena ja pienenä osasena kirkkaassa tietoisuudessa. Enää en kokenut ajatusten ja mielen ohjailemista. Koin avaruudellista, kirkasta tietoisuutta. Mutta persoona ja siinä olevat tunteet, pitivät huolen siitä, että en jää leijumaan juurettomana.

Kotiin. Sain syvän yhteyden ja voin kokea avaruudellisuuden maanpäällisessä.


Lumoava thesaurus - ohjasi minua joka hetki ja niin sain sanat, ajatukset, tunteet, sekä teot, pikku hiljaa ilmentämään yhä vain selkeämmin, kirkkaammin ja juurtuneemmin sisintä itseäni, jossa syvin ytimeni on.




Tästä hetkestä alkoi minulle uusi aikakausi elämässäni. Siitä kuulet vielä lisää myöhemmin...


Rakkaudella,


Minä









71 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page