Jaana Aurinkosalo -Elämänpolku näkijäksi - energiahoitajaksi

Miltä maailma näyttää näkijän silmin katsottuna?

Katselen maailmaa herkkyydessä, selvänäköisesti ja selvätuntoisesti, sekä selvätietoisesti. Joissakin tapauksissa myös selväkuuloisesti, josta muistan heti sellaisen tilanteen, kun olin ajamassa autoa ja kääntymässä vasemmalle pihaan. Kuulen sillä hetkellä kovan äänen "Jaana, pysähdy!" Tuota käskyä tottelin heti, ja sillä silmänräpäyksellä auto ajoi vauhdilla vasemmalta puoleltani ohitse. Luojalle kiitos herkkyyksistä joita olen opetellut vahvistamaan itsessäni ja en kääntynyt auton eteen!

Olenko aina ollut näkijä?

Olen lapsesta asti ollut herkkä ja tietoinen. Minulta puuttui mielen luomat käsitykset asioille ja ajoittain oli todella vaikea ymmärtää miksi jokin asia on jotain, koska sen sanotaan olevan niin, sillä selvätietoisuudessani koin asioiden laajoja kokonaisuuksia, niitä kuitenkaan ymmärtämättä sen tarkemmin mitä ne ovat. Muistan lapsuudesta mummolan rantasaunan ja pihan rinteen, joka oli kesäisessä kukkaloistossaan, lammen rannalla. Sieluni ilo ja kauneus täytti minua ja riensin kysymään aikuisilta, että "koska maailmaan on tullut värit ja miksi maailma on ollut joskus mustavalkoinen, niin kuin se valokuvissa on?" Olin katsonut mustavalkoelokuvia telkkarista ja nähnyt tuttuja ihmisiä mustavalkovalokuvista. Koetin saada ymmärrystä miksi jokin niin kaunis, kuin kukkia täynnä oleva rinnepiha on ollut joskus mustavalkoinen. Kesti kauan aikaa, kunnes kysymykseni kuultiin ja sain siihen vastauksen.

Olin usein hämilläni ja koska en saanut vastauksia niin opin väistämään hetkessä olemista, ihanaan, keveään tietoisuuden ja läsnäolon kokemiseen. Tästä kuulin vielä 23-vuotiaana opiskelijana opettajalta; "Jaana sinä taas haaveilet jotain."

"Haaveilija Jaana" on kulkenut osana minua myös tästä 23-vuotiaasta nuoresta naisesta, aina tähän päivään saakka. Nyt tunnistan jo melko nopeasti sen, jos aion väistää läsnäolosta haaveilijaksi.

Minulla on elämässäni ollut monia eri tapoja "pyrkiä läsnäoloon." Itse läsnäolon kokemuksessa ei ole pyrkimyksiä, eikä mitään muuta kuin vapaudellisuus, tilantuntu ja syvä rauha jotain mainitakseni. Nämä kaikki ovat luonteeltaan sellaisia, että puhumalla ja ajattelemalla niitä ei voi käsittää. On siis tärkeää tiedostaa, että ne eivät johda syvemmän läsnäolon kokemiseen. Syvempi läsnäolon kokemus on havainnoitavissa, tunteiden ja uskomusten täyttyessä hyväksymisellä, jossa on antautumisen ja irtipäästön jälkeen oleva vapaus.

Valitsen läsnäolon

Tietoisen unen aikana opin "kolmen sekunnin säännön" ja olen ottanut sen käyttööni.

"Kolmen sekunnin sääntö! Sinulla on kolme sekuntia aikaa tehdä valinta ja pysyä läsnäolossa. Ensimmäinen sekunti; tiedostat tilanteen, toinen sekunti; valitset läsnäolon ja kolmas sekunti; olet läsnäolossa."

Niin pienestä on kiinni pysyykö läsnäolontila, jossa voi varjojansa ja kaikkia osapuolia itsessään tiedostaa, ja katsoa niitä etäämmältä. Vai alkaako identifioitumaan, ilmentämään varjoaan? Varjojen valtakunnassa, tarinoiden täyttäessä valtavan rikkaan mielikuvitukseni sain elämänkokemuksista korvaamattoman arvokkaita kokemuksia. Puhun niistä ankkureina, jotka ovat pitäneet minua tässä ihmisyyden arvokkaassa kokemuksessa mukana, juuri sen aikaa, kun oli aika tunnistaa ja tunnustaa sieluminäni.

Suuri transformaatio

Sielunrakkaus, tuo pyyteetön, lempeä, kirkas osa itseäni muistutti toistuvasti olemassa olostaan. Koin silloin erillisyyttä sielustani, vaikka olin hyvinkin tietoinen sieluni energiasta ja voimasta. Alkoi hyväksymisen ja itsensä rakastamisen aika, jolloin elämä toi kohdalleni kaikkea sellaista, jota ei millään tahtoisi hyväksyä saati rakastaa. Pidin kiinni egon ja varjojen, alitajunnan sekä tunnetietoisuuden tarinoista niin pitkään, kun ne pikkuhiljaa sulautuivat osaksi sielunrakkauttani. Tietyn verran sisäistä puhdistumista tehtyäni, koin suuren transformaatiohetken. Se tapahtui tosiaankin vain hetkessä! Aloin saamaan ensin etäisyyttä egosta ja tarinoista itsessäni, kun pian koin tietoisuutta avaruudellisesta perspektiivistä katsellen. Samalla kaikkea mikä ei ollut universaalia tietoisuustaajuutta jäi jälkeeni, tietoisuuteni laajentuessa yhä vain. Näin tarinoita eletystä elämästäni ja alitajuisista uskomuksistani kuplina jotka poksahtelivat. Jokaisella poksahduksella koin valtavan suurta vapautta. Nauroin ääneen puolitoista tuntia yhtäjaksoisesti niin kokonaisvaltaisesti vapauttavaa naurua, että siihen ei löydy sanoja kuvatakseni sitä. Olin herännyt unesta, pysyvästi. Alkoi elämänjakso, jossa tutustuin läsnäolon ja kirkkaan tietoisuuden, laajan tietoisuuden luonteeseen. Syvennyin hyväksymisen ja itseni rakastamisen kanssa.

Tiedätkö kokemuksen, jossa tulet tietoiseksi siitä, kun olet toiminut jollakin tapaa itseäsi vastaan? Olet esimerkiksi uskotellut lukuisin eri tavoin itsellesi, että et ole rakkauden arvoinen. Heräämiseni, transformaation myötä oli niin suurta tiedostamista, että koko maailmankuvani, eli aivan kaikki se miten katsoin elämää ja asioita muuttuivat tietoisen minän kokemuksiksi. Tarinankertojan totuudet muuntuivat rakkauden, hyväksymisen ja rauhan sävyttämiksi. Sisäisen havainnoijan ja kirkkaan tietoisuuden kokemuksiksi.

Avaudun kirkkaalle tietoisuudelle

"Kuka kumma tuo valtavan suuri ja vahva henkiolento on ja miksi se minua lähestyy?" Koin ajoittain olevani kuin marionetti, ja tunsin kysyväni itseltäni - onko minun tahdollani enää mitään merkitystä?

En tuolloin tunnistanut, että henkeni olemus kolkutteli minua. Sen voima nopeutti henkistä kasvuani ja kehoni muuntumista korkeampivärähteiseksi energiaksi. Muutos jota koin oli vahvaa. Lopulta hyväksymisen kokemuksessa tunnistin ja tunnustin henkeni osaksi itseäni. Koin, että sieluni sulautui henkeeni ja henkeni olemus, sekä energia alkoi täyttämään tietoisuuttani ja kehoani, elämääni. Vietin suurimman osan ajastani valiten joka hetki itseni, edelleen purkaen matalampia taajuuksia itsessäni.

Sain uuden ystävän

Pidin henkisenkasvun ohjaajakoulusta, pienryhmille henkisenkasvun valmennuksia ja tein näkijätulkintoja yksityisille ihmisille, sekä ryhmille. Yhdestä asiakkaastani sain uuden ystävän, joka pyöräytti tietoisuuttani kuin tiimalasia ylösalaisin. Olin nojautunut omaan kokemuspolkuuni ja 1970 - 1980-luvun henkiseen kirjallisuuteen, ja pystyin tiedostamaan ihmisten tietoisuuden laajentumista niin sanotusti varjosta valoon, kunnes useita kuukausia hänet tunnettuaan yhtäkkiä tajusin; hän ei ole koskaan elämässään kokenut varjo-, ego- ja tarinamaailmaa sellaisessa taajuudessa ja energiassa, jossa itse olin noin seitsemän vuotta nuorena naisena kokenut ja jota olin pitänyt ainoana kasvunpolkuna ihmisille. Lapsista näkee tuon kirkkauden ja vilpittömyyden ja nyt näin sen ystävässäni. Joka kerta jutellessamme tietoisuuteni kirkastui lisää ja hän puolestaan sai juurtumista, kun sanoitin hänelle tietoisuuden luonnetta, jota varjomaailmassa voi kokea. Yhä syvemmin ihmisyyden kauneus avautui kaikessa hyväksymisessään silmieni eteen ja pikku hiljaa pyrkimys olla jotain sai sulaa pois ja se arvokkain, eli elää tietoisena arjessa syventyi. Ystävääni siteeraten "juurtunut rakkaus", sai kirkastua.

Olen ollut juuri se, josta kuulen joidenkin sanovan "ne jotkut kulkevat pää pilvissä" ja te jotka olette minut silloin tunteneet varmastikin ymmärrätte tuon todeksi. En vielä silloin tiennyt, että keho kolkutteli huomiotani. Kehon huomion väistäminen sai minut kokemaan väsymystä, uupumusta, arvottomuutta, kyvyttömyyttä toteuttaa käytännössä kaikkea sitä, mihin tunsin sisäisessä totuudessa paloa ja kaipuuta. Jälleen hyväksymisen ja rakkauden vaikutuksesta, tunnistin syvemmin itseäni, sekä opin kohdistamaan tietoisesti tietoisuutta ajatuksiini, tunteisiini, mieleeni ja fyysiseen hyvinvointiini, kehooni. Tästä alkoi oppi ja ymmärrys, joka on tänä päivänä osana näkijän ja energiahoitajan työtäni.

Sielusi puhtaus ja kirkas tietoisuutesi avautuvat minulle näkijä -energiahoito vastaanotollani

Ihmisen fyysiseen hyvinvointiin ja kehoon katsoessani, tietoisuuteni ja näkökykyni ovat hänen sielun puhtaudessa ja kirkkaassa tietoisuudessa. Tästä, läsnäoloa ja syvää rauhaa huokuvasta tilasta käsin näen kirkkaasti kehon kokonaistilaa. Eli jos ihmisellä on jotain fyysisiä oireita tai sairautta näen ne. Näen myös mikä henkinen haaste siihen liittyy. Katson kehossa ja kokonaisuudessa eri kohtaan, kun haluan nähdä ihmisessä olevia traumoja, sekä niiden vaikutuksia ja haasteita, kuin myös niiden henkistä merkitystä. Vastaanotollani katson asiakaan tietoisuuden kauneutta. Näen kuinka hän itse tiedostaa sitä tai tiedostaako vielä lainkaan, ja jos ei tiedosta, niin näen mitkä haasteet hänellä tähän vaikuttavat. Tuon äänelläni eri energioita ja tietoisuustaajuuksia asiakkaan läsnäolon ja rauhan kokemuksen syventämisen ja vahvistamisen tueksi. Tiedostavalla energiahoidolla vahvistan hänessä olevaa keho - sielu - henki -yhteyttä niin, että enää vuonna 2024 en näe tarpeelliseksi, että kenenkään tarvitsisi kasvaa kivun kautta, vaan hänessä oleva läsnäolo ja rakkaus, hyväksyntä voivat juurtua osaksi fyysistä kehoa, ajatuksia, tunteita ja elämää.

Läsnäolevan arkihenkisyyden tunnistaminen jatkuu

Sen mitä näen itsessä, voin tunnistaa toisessa ja mitä näen toisessa voin tunnistaa itsessä. Valitsen mitä otan itseeni ja annan itsestäni pois. Valitsen näiden taustalla olevan, läsnäolon ja tunnistan itseni, se on se jossa olen vakaasti, selkeästi, juurevasti minä.

Tässä muutamia kysymyksiä sinulle itsellesi pohdittavaksi tai toisen kanssa jaettavaksi. Nämä eivät ehkä ole kovin helppoja, mutta ne voivat avata sinun tietoisuuttasi kauniisti.

Oletko sinä tai joku tuttusi kokenut tietoisuuden transformaatiota?

Tunnistatko elämässäsi ihmisen, joka on koko ikänsä ollut tietoisuudessaan kirkas?

Tunnistatko sieluyhteyden, tuon rehellisen ja rakkauden täyteisen osan itseäsi?

Entä tunnistatko sitä, kun korkeampi tietoisuutesi on jo sinussa ja jokin sellainen kohta sinua, joka vielä tahtoisi pitää vanhasta kiinni kokee muutoksen voimassa niin, että "onko minun tahdollani enää mitään merkitystä"?

Tai vielä, tunnistatko sairaudellesi tai traumallesi olevaa henkistä merkitystä?

Rakkaudella,

Jaana Aurinkosalo